Zodiak Stagen yhteisilta: Tanssiteos klo 14 & Cheap

on

Artikkelin on kirjoittanut Anna Olkinuora

Englanninkielinen artikkeli

Zodiak Stagella nähtiin 14.3 kahden näytöksen kantaesitykset. Kumpikin esitys tuntui kyseenalaistavan mitä tanssi on taiteenmuotona ja palkkatyönä. Kummatkin esitykset olivat  hetkittäin oivaltavia, ajatuksia herättäviä ja nokkelia, mutta myös hiukan naiiveja ja liian alleviivaavia.

Tanssiesitys klo 14

Tanssiesitys klo 14 on Anna Kuparin ja Outi Markkulan vuonna 2015 alkanut yhteistyö, joka on muuttanut muotoaan monenlaiseen. Esitystä on nähty eri muodoissa kouluissa, palvelutaloissa ja taidefestivaaleilla. Ajan eri kerrokset ovat esityksessä läsnä ikään kuin dokumentaarisessa muodossa jota yleisö kutsutaan kokemaan.

Esitys koostuu eri ’kappaleista’ joissa käydään läpi miten esityksen eri elementit ovat saaneet alkunsa, kuinka ne ovat kehittyneet ja miltä ne näyttävät nyt. Monet kohtaukset ovat erittäin nokkelia; puheen ja sen taukojen rytmin löytäminen, käsieleistä tehty liikekokonaisuus, täytesanojen tutkiskelu.

Kupari ja Markkula kyseenalaistavat mitä tanssi on, mitä esitys on ja voiko tanssiesitystä tehdä ilman tanssia. On hienoa katsoa esitystä jossa leikitellään taidealan normeilla, pohditaan toisenlaisia polkuja ja ihmetellään omaa tekemistä. Ikävä kyllä, nämä kyseenalaistavat pohdinnat alkavat pikkuhiljaa tuntua liiaksi toistolta. Kun kuulee saman kysymyksen uudestaan ja uudestaan, alkaa hiukan toivomaan, että jossain kohtaa esitettäisiin toteamuslause. Yksi riittäisi.

Esityksen rento, keskusteleva muoto toimii hyvin ja saa yleisön tuntemaan olonsa tervetulleeksi –jopa niin paljon että yhteislaulu kajahtaa käyntiin ilman sen suurempaa houkuttelua. Välillä kuitenkin esiintyjien kasuaalisuus saa esityksen tuntumaan liiaksi esitelmältä.

Cheap

Cheap syntyi Kati Raatikaisen omasta kokemuksesta taiteen tekemisen problematiikasta palkkatyönä. Esitys oivaltavasti yhdistelee erittäin omakohtaisia, yksityisiä kokemuksia kollektiivisiin globaaleihin aiheisiin, ja yhdistelee aiheita joiden välistä suhdetta ei välttämättä heti huomaisi.

Cheap on täynnä nautittavia ja mielenkiintoisia elementtejä ja yksityiskohtia. Raatikaisen liike on herkullisen minimalistista, näyttämöllä olevan muovin tuottama ääni kahlitsee ainakin tämän kuulijan, ja katosta roikkuvaan muoviin heijastettu video on ihanan selvä ja epäselvä samaan aikaan.

Melkein koko ajan kuulemme puhetta, joko Raatikaisen puhumana tai nauhoitettuna. Teksti on täynnä mielenkiintoista pohdiskelua, mutta samalla se välillä tuntuu alleviivaavan ja selittävän ihan liikaa. Olisi hiukan kiinnostavampaa antaa yleisölle tilaa omille tulkinnoilleen, edes hiukan.

Esityksen jälkeen tulin ajatelleeksi, että kokonaisuus toimisi galleria-tyyppisessä tilassa vielä paremmin, niin että yleisö pääsisi liikkumaan tilassa, löytämään itselleen uusia tapoja kokea esitys.

Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole varma ihan mitä mieltä olen kummastakin esityksesta. Kummassakin on useita kohtia joista nautin täysin. Mutta kummassakin on hiukan naiiveja vivahteita ja liikaa selittelyä. Haittaako se sitten kokonaisuutta? En tiedä. Lähtiessäni tunsin kuitenkin janoavani jotain lisää. En vain osaa sanallistaa mitä se ’jotain’ on.

 

Kuvia: Press kit Zodiak,fi 

info@nur.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *