Variations of Foreign Origin/ Vierasperäisiä muunnelmia

Variations of Foreign Origin
Petri Kekoni Company
Mad House Helsinki, Season 4
19-23.4.2017

Petri Kekoni Company celebrated its 10-year anniversary in Suvilahti this April. I was fortunate enough to witness their performance ‘Variations of Foreign Origin’ that originally was created in 2009 and was brought up to date for the anniversary festival.

Kekoni creates a choreography that combines anxiety inducing violence, human pain with poetic beauty, feeling of community and safety. All the elements of the performance communicate in a dialogue that at times feels supportive of each other and suddenly break the harmony. It is impossible to create definite roles for the performers, they smoothly move from strong to weak, leader to follower, attacker to victim and swap it all over again.

Variations of Foreign Origin starts with four performers already in the space, yet somehow not fully present, but in a stage of neutrality that has the freedom to turn into anything. The change from a neutral body to ‘a dancer’ happens with only a couple of steps and a strong movement vocabulary takes over. It all seems to flow out of the dancers’ bodies as if they never had to rehearse any of it, as if their bodies always knew what they are supposed to do in this space. It is impressive to watch their work that seems so light even when the performers sweat and their breath becomes heavier. The heavy breath becomes a part of the sound landscape that is just magical to witness.

All of a sudden there is stillness and the mat on the stage is pulled out revealing a new, fresh, white stage that initiates a new chapter. Two new dancers and a pianist walk on stage. The calmness after such a strong ‘first chapter’ feels almost violent to me. I was completely lost in the world created previously that I wasn’t expecting it to change so drastically. I wasn’t ready to let it go yet and as the dancers walked away I wanted to hold on to them. Don’t go yet!

I have to admit that it took quite a long time to find my way back into the performance. The ‘new chapter’ created a completely different mood, which, of course, is not a bad thing at all, I just needed a little more time. The two dancers were quite far away from each other and felt horribly lonely. I kept hoping they would find each other in the space. In that loneliness, though, there was something beautiful and vulnerable. But I kept hoping for something more. I just don’t know what.

I suddenly realize am analysing all of what is happening in front of me way too much and decide to sit back and relax. I take it in without any preconditioned judgment, and let myself enjoy the wonderfully integrate music created by the pianist and the beautiful movement created by the dancers. As the rest of the dancers return to the stage I get pulled back in stronger.

The dialogue between movement, body and sound created by the whole working group was very interesting to witness. The performance in its entirety was aesthetically beautiful and touching. I especially enjoyed the little silences in between movement, short still-images that formed out of the choreography and then, like a sudden burst of (star)dust, disappeared into the movement again.
I am looking forward to my next Petri Kekonen Company experience.

≅≅≅

Vierasperäisiä muunnelmia

Petri Kekoni Company vietti 10-vuotisjuhlaa Suvilahdessa huhtikuussa, ja ilokseni pääsin kokemaan vuoden 2009 luodun ja tähän päivään ’altistetun’ teoksen Vierasperäisiä muunnelmia’.

Kekonin luomassa liikkeessä yhdistyy ahdistava väkivaltaisuus, ihmisen pahoinvointi ja herkkä yhteisön tuki, turva ja yhdessä olo. Nätyöksen eri elementit on jatkuvassa dialogissa välillä toisiaan tukien, välillä harmoniaa rikkoen. Tanssijoiden roolit vaihtuvat ilman mahdollisuutta vetää rajaa siihen kuka milloinkin on vahva tai heikko, johtaja tai seuraaja, ryhmässä tai yksin.

Näytös alkaa neljän tanssijan ollessa samaan aikaan läsnä tilassa, mutta kuitenkin sen ulkopuolella. Muutos odottavasta esiintyjästä tanssijaksi tapahtuu muutamalla askeleella ja voimakas liikemaailma ikään kuin valuu tanssivista kehoista ulos. Kaikki näyttää, hiestä ja raskaasta hengityksestä huolimatta, niin helpolta ja luonnolliselta. Ikään kuin edessäni olevien kehojen ei olisi tarvinut etukäteen miettiä miten liikkua.

Yhtäkkiä edessäni on hiljaisuus ja matto vedetään sivuun paljastaen uuden, valkoisen alustan jonka myötä alkaa uudenlainen luku. Olin niin mukana nelikon liikkeessä, että tunnelman vaihdos tuntui rauhallisuudessaan melkein jopa väkivaltaiselta. Nautin ensimmäisen osan brutaalista rehellisyydestä, sen loppuminen yllätti. Vei aikansa ennen kuin löysin tieni takaisin teokseen sisään. Ensimmäisen osion nelikon pois kävellessä teki mieli tarttua kiinni. ’Älkää menkö vielä’!

Heidän tilalleen saapuivat kaksi tanssijaa ja pianisti, jotka aloittivat ihan uudenlaisen luvun vahvan ja väkivaltaisenkin alun jälkeen. Osio tuntui minusta jotenkin irralliselta, yksinäiseltä. Teoksen esittelyn mukaan liikkeen merkitys syntyy sen suhteesta toiseen, mutta istuessani aika sivussa pitkää näyttämöä oli vaikea nähdä kahden kaukana toisistaan olevan liikkeen suhde toisiinsa, ja jäin kaipaamana jotain. En vain tiedä mitä. Tanssijat tuntuivat minusta yksinäisiltä, ja yhtäkkiä koin itsenikin yksinäiseksi. Huomaan ajattelevani ihan liikaa ja päätän vain nauttia pianistin luomasta upeasta äänimaisemasta ja liikkeen kauneudesta. Ryhmän kasvaessa löydän tieni taas syvemmälle teokseen.

Liikkeen, kehon ja äänen dialogia oli koko ryhmän tuottamana mielenkiintoista katsoa. Teos oli kokonaisuudessaan visuaalisesti, esteettisesti, kiehtovaa koettavaa. Nautin suuresti liikkeen seasta löytyvistä hiljaisuudesta, kehojen muodostamista still-kuvista jotka muodostuivat näyttämölle hetkeksi ennen kuin haihtuivat taas liikkeen vietäväksi.

Minusta taisi tulla Petri Kekoni Companyn fani.

Anna Olkinuora // UtoUto guest review

with Katia S.
Photographs: Erno Soralipas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *