Hay Fever: Esirippu aukeaa!

on

Artikkelin on kirjoittanut Anna Olkinuora

Englanninkielinen artikkeli

 

Hay Fever by Noël Coward

Directed by Adrian Goldman

Produced by The Finn-Brit Players and Passport Theatre

Stephanie Carlson (Judith Bliss), Demian Stimson (David Bliss), Hosanna Megumi (Sorel Bliss), Mikael Kivimäki (Simon Bliss), Jess Hollmeier (Myra Arundel), Alistair Logan (Richard Greatham), Elina Jackson (Jackie Coryton), Todd Elliott (Sandy Tyrell), and Sophie Michaud (Clara).

Vierailin Finn-Brit Players-ryhmän viimeisimmän projektin harjoituksissa toukokuussa. Ryhmä innokkaita ammattilaisia ja harrastajanäyttelijöitä heittäytyivät ohjaaj Adrian Goldmanin johdolla Hay Fever-näytelmän pauloihin. Jo harjoituksissa oli nähtävissä että esityksestä on tulossa hyvä, enkä todellakaan näytösiltana ollut pettynyt.

Noel Cowardin Hay Fever (Heinäkuume) esitettiin toukokuussa Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttämöllä. Näytelmä sijoittuu 1920-luvun lopun Englantiin, jossa omalaatuinen Blissin perhe kutsuu toisilleen tuntemattomia vieraita viikonlopuksi kartanolleen. Tästä seuraa erikoisia, jännittäviä ja hauskoja tilanteita.

Koko ryhmä teki niin loistavasti töitä yhdessä, että harvoin vastaavaa näkee (suurimmalta osin) harrastajaryhmältä. Näytelmän hahmot syttyivät eloon. Oli nähtävissä, että harjoitusten aikana on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, kuinka hahmoista saadaan kolmiulotteisia ja uskottavia pintaraapaisun sijaan.

Vaikka koko ryhmä oli hyvä ja kaikki tekivät nappisuoritukset, on erityisesti mainittava perheen tytärtä ja poikaa esittävät Hosanna Megumi ja Mikael Kivimäki. Heidän keskinäistä kinasteluaan olisi voinut katsella oikeastaan koko parituntisen. Perheen äitiä esittävä Stephanie Carlson toi kolmikon touhuihin niin hauskan lisäsäväyksen, että välillä toivoin näytelmän olevan totta ja pääseväni tutustumaan Blissin perheeseen paremmin.

Joitain pikkujuttuja jäin miettimään illan päätteeksi. Teksti oli ehkä hiukan liian pitkä, vaikka kelloani en vilkuillutkaan. Vaan siihenhän ei kyllä tekijät pystyneetkään vaikuttamaan ilman. Kaksi väliaikaa tuntui hiukan puuduttavalta. En myöskään ymmärrä miksi ohjaajan pitäisi sanoa yleisölle mitään ennen näytelmän alkua (tätä olen pohtinut muidenkin Finn-Brit Playersien näytöksissä). Alun lauluesitys ei olut erityisen onnistunut, se tuntui vähän väkisin tehdyltä.

Näistäkin huolimatta esitys oli onnistunut ja ehdottomasti parasta, mitä Finn-Brit Playersiltä olen nähnyt. Lisää samanlaista, kiitos!

Yhteystiedot:

info@nur.fi

Kuviat: Anni Taponen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *