Helsinki Cine Aasia 2017: Asian aesthetics, language and tradition

on

hca_logo

Cine Asia is a film festival in Helsinki which allows viewers to revel in the Asian film industry and culture. More precisely, it shows movies from east and east-south Asia. It is the only film Asian film festival in Finland.

If you have always been interested in films like me, you may have noticed that recently the movie selections has reduced and become more contemporary. For instance, they are planning two more trilogies after the eight Fast & Furious; Disney has announced to make as many Star Wars movies as the films sell tickets. These types of disturbing examples are plenty. It is not to say that these movies are directly bad, but it has definitely alienated some viewers like myself. To ensure that films sell, big studios have stopped taking risks with new stories and started making films that resemble the classics. The film industry has become a multi-billion dollar industry and it has caught the attention of other workers than those who are only interested in art and culture. Again by its self that is not necessarily a bad thing except that that capitalist mentality is causing the end of a nearly century-old film history in Hollywood by recycling stories and excepting little from the viewers. Luckily, something new always springs to replace the old. Film industries like the Nigerian Nollywood, Indian Bollywood and the Chinese film industry have continued producing volumes of films that remain out of reach in the west. They are stories that we may never hear because of lack of advertisement in the theaters we visit, but that could become as important to us as any other classics. The film industry is in transition into a period that is tightly bound with global events.

Asian aesthetics, language and tradition will be more common to us in everyday life. Mandarin could be the new English and soon everyone will know who is the Indian Matthew McConaughey (Shah Rukh Khan). We have grown accustomed to viewing life in films through the western perspective, hence first world problems. It will be interesting to see it from the other perspective. At this point, I would like to return to the Helsinki Cine Asia film festival. Firstly I have to admit that it was my first time attending a film festival as part of the press, and I couldn’t help but think how whimsical I might have looked. The first thing that struck me was the lack of any Asian representation in Korjaamo. I had imagined walking into a micro version of Chinatown. One person who I was with also surprised that the Finnish Asian society had not made an appearance. Perhaps next year.

I went to see Kaili Blues.  In order to understand what I saw, since it was so totally different to what I have previously seen, I have to compare it to other works that I have seen. That is why, I would say, it was Lynchean and also Malick. It was strikingly beautiful but also had very slow pace. There were very powerful symbolic pictures of which some didn’t really connect to the plot. The dialogue was cut a minimum, which supported the film’s atmosphere. That same effect also sometimes worked against itself, in that it detached the viewer from the film.

Overall the movie left a pleasant feeling.

Perhaps, the most important notion that stuck with me after the film, was the surety that now I know that I want to visit China one day.

Ivan Maniraho



KailiBlues_02

Cine Aasia on Helsingissä järjestettävä elokuvafestivaali joka päästää katsojat tutustumaan Aasialaiseen elokuvatuotantoon ja kulttuuriin. Tarkemmin sanottuna siellä on esitetty itä- ja kaakkoisaasialaisia elokuvia jo vuodesta 2013. Sen lisäksi se on Suomen ainoa laatuaan.

Jos olet ollut aina kiinnostunut elokuvista kuten minä, olet saattanut huomata että viime aikoina elokuvatarjonta on alkanut supistua ja muuttua samanlaiseksi. Fast & Furious jatko-osia on tehty 8 ja suunnitteilla on tehdä kaksi trilogiaa lisää. Disney on hävyttömästi ilmoittanut tekevänsä Star Wars elokuvia niin kauan kuin ihmiset maksavat päästäkseen katsomaan niitä. Tuoreimpaan trendiin kuuluu se, että näitä myydään kansalaisten oikeuksia puolustavan syyn perusteella tekemällä päähenkilöstä vähemmistön edustaja. En halua tuomita kenenkään elokuvamakua ja tiedän että ne eivät ole suoranaisesti minun ikäpolvelle ehkä tehty, mutta silti tunnen lievää kusetuksen makua tässä.

Tähän malliin ei ole käytännössä rajaa. Taatakseen sen että elokuvista ei tule floppia isoissa studioissa on alettu tekemään elokuvia jotka ovat juoneltaan yhä enemmän kulttiklassikoiden kaltaisia. Elokuvateollisuudesta on kasvanut monen miljardin dollarin teollisuus ja sen ovat huomanneet muutkin kuin vain kulttuurista tai taiteesta kiinnostuneet. Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, paitsi että ne jotka ovat rikastuneet valtavasti tuottamalla liian monta jatko-osaa supersankarielokuvista, ovat myös niitä jotka tulevat aiheuttamaan Hollywoodissa melkein vuosisadan kestäneen elokuvahistorian päättymisen koska kaikki ideat on käytetty kertaan.

Ei siinäkään sinänsä ole mitään pahaa, koska aina nousee jotain uutta tilalle. Maailmassa on muitakin elokuvakulttuurin kehtoja kuin se mihin olemme tottuneet. En yksinkertaisesti pysty käsittämään joitakin elokuva mitä olen nähnyt tai mitä vielä on näkemättä kun mietin millaisia elokuvia Nigerialainen Nollywood, tai Intialainen Bollywood tai Kiinan elokuva tuotanto tekee. Täältä kaukaa katsottuna niitä on mahdotonta ymmärtää ilman kunnollista sukellusta näiden kansojen kulttuuriin.

Olemme siirtyneet aikakauteen milloin tulemme altistumaan entuudestaan meille tuntemattomiin tyyleihin. Aasialainen estetiikka, kieli ja tavat tulevat näkymään entistä enemmän pop kulttuurissa. Kiinan kielestä saattaa tulla uusi englanti ja pian kaikki tietävät kuka on Intian vastine Matthew McConaugheylle (Shah Rukh Khan). Olemme tottuneet näkemään elämää elokuvissa kuten länsimaalainen kokee sen (first world problems). Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä se myös toiselta kannalta jota edustaa noin 6/7 koko ihmiskunnasta.

Silloin kun Aasia tulee kylään, ei tarvitse ostaa lentolippuja, vain elokuvalippu.

Tässä kohtaa pääsemmekin takaisin Helsinki Cine Aasia elokuvafestivaaliin. Minun täytyy ensiksi tunnustaa että kerta oli ensimmäinen kun pääsin osallistumaan elokuvafestivaaliin osana pressiä, enkä voinut olla miettimättä sitä kuinka tyhmältä ehkä näytin. Tällaisiin asioihin kiinnitin kuitenkin huomiota tehdessäni observaatiota festivaaleilla. Ensi silmäyksellä minut havahdutti se, ettei Korjaamon sisätiloja oltukaan koristeltu Chinatownin tyyliseen tapaan. Myös kanssani ollut henkilö ihmetteli, miksei Suomessa toimivat Aasialaiset yhdistykset olleet käyttäneet tilaisuutta hyväkseen olla näkyvillä. Siinähän voisi olla ensi vuodelle jotain vielä parannettavaa.

Itselleni se on tärkeää kun käyn elokuvateatterissa että saan mahdollisimman sisäänsä tempaavan atmosfäärin. Sillä sarakkeella Korjaamon elokuvasalista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Suosittelen kuitenkin niille joilla on ongelmia ääreisraajojen kylmenemisen kanssa ottamaan mukaan lämpimät sukat sillä salissa oli hieman kylmä.

Kävin katsomassa yhden mielenkiintoiselta vaikuttavan elokuvan nimeltään Kaili Blues. Ymmärtääkseni sitä jotenkin minun täytyy vertailla sitä johonkin entuudestaan tuttuun, ja siksi sanoisin että se mustutti jotenkin David Lynchin ja Terrence Malickin töitä. Elokuva oli kuitenkin minusta erittäin kaunis mutta kärsi samalla hitaasta temposta. Kaili Bluesissa oli paljon symbolisia kohtauksia joista osa oli ehkä jätetty vain sen takia koska ne näyttivät hyvältä, viemättä tarinaa yhtään eteenpäin. Juonta oli vaikeaa seurata koska siinä oli harvoja vinkkejä siitä mitä tapahtui tai mihin kuvilla viitattiin. Elokuva oli dialogin ja hahmojen osalta minimalistinen, keskittyen enemmän luonnollisiin äänimaailmoihin. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein ajatus mikä minulle jäi kun elokuva päättyi, oli varmuus siitä että haluaisin matkustaa joskus Kiinaan.

Elokuvakuluttajien pitäisi tietää että heillä on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin mitä tennispalatsissa tai kinopalatsissa pyörii. Toivon että enemmän ihmisiä joista tuntuu samalla tavalla kuin minusta löytävät Cine Aasian ensi vuonna. Jos olet kyllästynyt ennalta arvattaviin stooreihin, niin tarvitset tämän kaltaisia festivaaleja lisää. Jos tarvitsee hyvän syyn käydä edes seillä, niin fakta on se että kotona on tylsää vain istua, ja sinne saliin saa viedä oman tuopin.

Ivan Maniraho

Contact and Link:

Mail: info@nur.fi

Helsinki Cine Asia  Website

Photo: Press Kit Helsinki Cine Aasia

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *