Laiha on parempi ihminen – kehopositiivisia keskusteluja

Artikkelin on kirjoittanut Anna Olkinuora 

Teatteri Toivon viimeisin, Laiha on parempi ihminen, pureutuu kehopositiivisuuden ajankohtaiseen maailmaan, ja kysyy miksi (vieläkin) laiha on parempi. Näyttämöllä annetaan ääni kahdelle hahmolle, jotka ovat laihtuneet paljon ja nyt käyvät läpi lihavuuteen liittyviä asenteita, stigmoja, sekä ihmettelevät miten lihava joutuu vastaamaan ulkopuolisille valinnoistaan, vähättelyn kohteeksi lääkärissä ja kuinka laihempana saa jatkuvasti kuulla olevansa nyt kauniimpi. Laihuus on pitkään yhteiskunnassamme ollut melkeinpä itseisarvo. Laihana on kaunis, laihana on onnellinen, laihana kaikki tykkää sinusta. Lihava on laiska, eikä pidä itsestään huolta, lihavassa on jotain epäilyttävää. On ihanaa huomata, että aihetta käydään nyt monella taholla eri keinoin.

Erityistä kiitosta näytelmä saa siitä, että se perustuu ’oikeiden ihmisten’ kokemuksiin, jotka on koottu haastattelujen kautta. Näyttelijöistä huokuu tekemisen into, tunne siitä että tämä on tärkeää ja puhuttelee ihmisiä. Niin kuin puhutteleekin. Salista poistuessani kuulen monen mainitsevan, kuinka monet näytelmän käsittelemät jutut olivat samaistuttavia, ja itsekin huomasin muutaman näyttämöllä lausutun kommentin, mitkä resonoivat itsessäni. Olen hoikka, mutta ihan hyvin voisin olla vielä laihempi. Olisinko silloin onnellisempi?

Kaikenlaisen syrjimisen tuominen näkyväksi on erityisen tärkeää etenkin nyt alati polarisoituvassa ilmapiirissä. Syrjiviä rakenteita täytyy tehdä näkyväksi ja niiden murtamiseen on etsittävä keinoja. Taiteen avulla tämä näkyväksi tuominen onnistuu loistavasti.

Jos haluan jostain hiukan ehkä huomauttaa, on se, että välillä hiukan kyllästyin siihen, että hahmot ovat koko ajan kaikesta samaa mieltä. Kahden ihmisen myöntävä nyökyttely ei pystynyt kantamaan näytelmän koko kestoa, ehkä hiukan lyhyempänä se olisi ollut ytimekkäämpi. Näytelmän rytmi oli valitettavasti hiukan hukassa, ja se tuntui tasapaksulta.  Viimeisen kohtauksen laulu oli puhutteleva, ja saman tyylistä tasaisen rytmin rikkomista olisin kaivannut näytelmän keskelle.

 

Kuvat : Toni Ahola

Teatteri Toivo 

 

ROOLEISSA:
Iiris Mäkelä
Kaarlo Laite

TYÖRYHMÄ:
Käsikirjoituksen dramatisointi: Sara Salmenmäki
Litterointi: Juuli Salo
Valosuunnittelu: Ilja Raunio ja Jonna Salanto
Äänisuunnittelu:Antti Ruokola
Lavastussuunnittelu: Jani Oksanen ja Tero Antinkaapo
Tarpeistonvalmistaja: Mariia Pelttari
Grafiikat ja juliste: Tero Antinkaapo
Esityskuvat: Toni Ahola
Videot: Anna Beliankina
Maskeeraus: Annina Määttä
Tuottaja: Viivi Holm
Tuotanto: Teatteri Toivo

Käsikirjoitus perustuu keväällä 2018 tehtyihin haastatteluihin.

Yhteydet: 

info@nur.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *