Body Notes

Body Notes
Mimo Art Company
STOA, 19-26.4.2017

How to put to words a theatrical experience that shakes you to the core? Is it even possible? MimoArt Company’s Body Notes is one of those experiences. Directed with ambitious creativity by Mimosa Lindahl, the performance mixes a variety of movement art forms, from clownery to butoh, and mixes it all with a close to a genius light and sound designs and beautifully simple set.

Body notes seems to be an ode to what a body can do without succumbing to over the top acrobatic tricks. The beauty of the piece is in its subtlety. Four bodies appear from and disappear into darkness in a way that is a fine line between grotesque and beautiful, they are honest and vulnerable. During the journey, the bodies are big in small spaces and small in large ones. They play, search, tell us stories and ask questions.
The four movers (Saska Pulkkinen, Miro Lopperi, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen)  share the space with a very talented cellist (Sergio Castrillón)  and together they create hauntingly beautiful explorations of movement and music. Occasionally the set designer (Arto-Oskar Reunanen), light designer (Ilmari Karhu) and sound designer (Jaakko Autio) step onto the stage bringing new elements into and changing the space. I don’t think I have ever seen such a smooth changing of scenes when it’s done in front of the audience. Attaching a tape on the floor and pouring paint on it is not just a change of scene or mood in the piece, it becomes an important part of the performance itself. It doesn’t feel forced or crowbarred in, as much as it feels a natural extension of the bodywork already established. I can’t help but laugh out loud at the comic marvel of the four movers as all this is going on. They remind me of a pack of animals who are introduced to a new environment. Careful yet playful.

The performance is a play between grotesque and beautiful, serious and comical without underlining it or explaining it to the audience. Boy oh boy, I love a performance group that doesn’t think their audience is stupid and needs extra explanations! The journey opens up different to all of us witnessing it. I found elements of animalistic curiosity, evolutionary journeys, and elements of a need to belong, to be loved and cherished. The scenes on the stage are heart-achingly honest, sincere yet full of playful joy – and that is such a rare find.

I left the theatre light on my feet and inspired.
Oh, did I already mention that I absolutely loved it?

≅≅≅

Body Notes

Kuinka kuvailla sanoin näkemäänsä näytöstä, joka puhuttelee niin syvältä, että kokemus tuntuu koko kehon väreilynä pitkään esityksen päätyttyä? MimoArt Companyn Body Notes tuo lavalle Mimosa Lindahlin ohjaaman kunnianhimoisen, loistavasti toteutetun matkan. Näyttämöllä sekoittuu fyysinen teatteri, buto-tanssi ja klovneria, joiden sekaan mahtuu erityisen hienoa valon leikkiä, äänitaidetta ja yksinkertaisen kaunis lavastus.

Alkupuolen pimeästä ilmestyvät ihmiskehot ovat melkein pelottavia rehellisyydessään. Matkan aikana ihmiskehot toimivat maalarin pensseleinä, muuntautuvat pienestä tilasta suureksi ja takaisin ja tepsuttelevat leikkien pitkin näyttämöä. Kehot resonoivat ja liikkuvat yhdessä toistensa ja esityksen muiden elementtejen kanssa. Yleisössä välillä naurattaa ja heti hetken päästä meinaa kyyneleet valua. Kokemus on kokonaisuudessaan niin upea, että tekee mieli hypätä mukaan.

Neljä tanssijaa (Saska Pulkkinen, Miro Lopperi, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) sekä sellisti  (Sergio Castrillón) luovat lavalle upeita kohtaamisia ihmiskehojen ja musiikin välille. Välillä lavastaja (Arto-Oskar Reunanen), äänisuunnittelija (Jaakko Autio) ja valosuunnittelija (Ilmari Karhu) astelevat lavalla vaihtaen näyttämön asua ja tuodakseen uusia elementtejä tilaan. En ole varmaan koskaan ennen nähnyt yhtä hyvin toteutettua ’lavasteiden vaihtoa’. Muovipressun lattiaan teippaaminen ja sen päälle maalin kaataminen ei keskeytä näytöstä, vaan kuuluu siihen sen luonnollisena osana. Tanssijanelikon huvittunut ihmettely vieressä saa minut nauramaan ääneen. Mieleen tulee hämmentyneet eläimet, joiden tilaan on tuotu jotain uutta ja vierasta, ja johon pitää nyt hiukan varoen tutustua.

Teoksessa leikitellään kauniin ja groteskin, vakavan ja koomisen rajoilla ilman alleviivausta tai yleisölle turhaa selittelyä. Esityksen tarina aukeaa yleisössä jokaiselle erilaisena, omana tulkintana. Itse löysin teoksesta evoluution, eläimellisyyden ja läheisyyden kaipuun teemoja. Näyttämöllä on sellaista sydäntäsärkevää herkkyyttä ja aitoa leikin iloa, jota harvoin pääsee näkemään.
Tuliko tähän liikaa ylistyssanoja? Body Notes ansaitsee niistä jokaisen.

Anna Olkinuora // UtoUto guest review
Photos: Kai Kuusisto
Video: Julius Salo

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *